ALKUSANAT
Edellisessä kirjoituksessani neuvoin, kuinka kuka vain Jeesuksen oma voi järjestää hengellisen kokouksen omassa kodissaan. Vaikka ihmiset, jotka tulevat tällaiseen kokoukseen olisivat eri seurakuntien jäseniä, he voivat kokea sisäistä henkensä ja uskonsa vahvistumista kotikokouksessa. Vaikka joku heistä ei olisi minkään virallisesti nimetyn seurakunnan jäsen, niin hänkin voi kokea toisten ja Herran kanssa kotikokouksessa sitä yhteyttä, jonka Jumala on Jeesuksen toimesta valmistanut meitä ihmisiä varten.
HENGELLISTEN PIENRYHMIEN SYNKKÄÄ HISTORIAA
Luin äskettäin kirjan, nimeltä:Vapaan kristillisyyden histaria. Sen on kirjoittanut Gunnar Westin, ja suomentanut Toivo Koilo. Seuraavassa kerron vapaasti vähän asioita, joita kirjasta luin.
Kuvaamani kaltaisia kotikokouksia ei ole aina voinut järjestää. Keskieuroopassa oli 1500- luvulla ja sen jälkeenkin useita ajanjaksoja, jolloin eri alueilla kulloinkin vallassa ollut valtionkirkko järjesti joka sunnuntai jumalanpalveluksia, joihin kaikkien kansalaisten piti osallistua. Noissa jumalanpalveluksissa jaettiin sakramenttina ehtoollinen, johon myös kaikkien piti osallistua. Viranomaiset valvoivat, että kaikki osallistuvat, niihin ehtoollisiin, eivätkä missään tapauksessa käyneet "anababtistien" kokouksissa. Usein sellaiset ihmiset jotka olivat ottaneet kasteen tultuaan Jeesukseen uskovaksi, eivät osallistuneet noihin valtionkirkon järjestämiin jumalanpalveluksiin, vaan alkoivat pitää omia hengellisiä kokouksia. Viranomaiset löysivät usein heidät ja aluksi heille annettiin ankarat uhkavaatimukset ja sakot. Jos he eivät niin sanotusti tehneet parannusta tottelemattomuudestaan, heidät joko karkoitettiin maasta tai hukutettiin tai poltettiin elävältä roviolla. Noihin aikoihin oli usein ajan jaksoja, jolloin suuret määrät Jeesukseen uskovia ihmisiä, jotka ottivat uskoontulonsa jälkeen upotuskasteen, poltettiin roviolla anababtisteina. Anababtisti tarkoittaa uudelleenkastaja.
Seuraavat asiat eivät ole enää kyseisen kirjan johdosta saatuja, vaan olen ne muuten laatinut.
Vielä nykyaikanakin, joitakin vuosia tai vuosikymmeniä taaksepäin, joissakin kirkkokunnissa ja seurakunnissa on pidetty pahana, jos seurakuntalaiset kokoontuvat oma-alotteisesti kotikokouksiin keskenään opiskelemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Kirkkokuntien ja seurakuntien johtajat ovat tietenkin halunneet varjella seurakuntalaisia, etteivät nämä saisi harhaanjohtavaa opetusta ja eksyisi pois Kristuksen opetuslapseudesta. He ovat pitäneet kiinni näkemyksestä, että vain valtion tai suurten kirkkokuntien ja seurakuntien virallisesti hyväksymät teologisen koulutuksen saaneet henkilöt ovat päteviä opettamaan ihmisiä hengellisissä asioissa. Viime vuosikymmeninä monissa seurakunnissa onkin alettu järjestämään ns. solukokouksia kodeissa seurakunnan työmuotona. Sillä tavalla on saatu aivankuin virallinen oikeutus kotikokousten pitämiselle.
Ehkä kirkkojen ja seurakuntien johtajat ovat pelänneet vapaasti kokoontuvien ihmisten tuottavan häpeää aina kyseessä olevalle laitokselle, jos he pääsevät kokoontumaan vapaasti keskenään ja "juoruamaan" kokouksissaan ilman valvontaa. Johtajat ovat joko kieltäneen jäseniltään niinsanotut yksityiset kokoukset, tai ovat järjestäneet seurakuntiinsa sellaiset toimintamuodot, että kotikokouksissakin olisi valvonta, kontrolli ja kokouksen johtaminen seurakunnan johdon virallisesti valtuuttamien henkilöiden kautta. Vapaiden hengellisten kotikokousten kieltämiselle on voitu saada tukea myös raamatunkohdan vuoksi, joka on vuoden 33/38 raamatunkäännöksessä (Gal.5:19-21). "Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: ... eriseurat, lahkot, ... ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa."
Jos vapaat hengelliset kokoukset, joissa ei ole minkään virallisesti nimetyn seurakunnan valtuuttamaa henkilöä johtamassa tai vähintään seuraamassa tilaisuuden toimintaa, olisivat edellisessä raamatunkohdassa mainittujen, eriseurojen tai lahkojen kokoontumisia, niin nehän olisivat silloin hyvin vaarallisia kokouksia, koska niiden osanottajat eivät perisi Jumalan valtakuntaa.
Vapaiden, Jeesuksen nimessä pidettävien kokousten tilanne ei kuitenkaan ole tuollainen, kuin edellä esitin. Tarkastelkaamme syvällisemmin, mistä asiassa on kysymys. Katsotaan edellistä raamatunkohtaa vuoden 1992 suomenkielisen käännöksen mukaan. Siinä "eriseurat, lahkot" on korvattu sanoilla "eripuraisuus, lahkolaisuus". Ja Raamattu Kansalle ry:n vuonna 2013 julkaisemassa käännöksessä, samassa kohdassa on käytetty sanoja: "eripuraisuudet, harhaopit".
ERISEUROJEN JA LAHKOJEN KÄSITTEET
Eriseurat ja lahkot viittaavat ulkoisesti tapahtuviin tekoihin. Ihminen harrastaa valtakirkosta erillään olevissa seuroissa tai niinsanotuissa lahkojen kokoontumisissa käymistä. Kun taas eripuraisuus ja lahkolaisuus kuvastavat mielenlaatua. Ihminen on mieleltään eri mieltä valtakirkon opin kanssa. Katsotaan, mitä vanha kreikankielinen teksti sanoo.
KREIKANKIELINEN TEKSTI
Raamatun Tietokirjan 1983 NOVUMin mukaan "eriseurat" paikalla on "erimielisyydet", ja "lahkot" paikalla on "puolueet".
ERIMIELISYYDET
Tekstissä oleva kreikankielinen sana, joka suomeksi on käännetty sanaksi erimielisyydet, on "dikhostasiai". Tälle sanalle on NOVUMin sanakirjassa annettu suomeksi käännettynä seuraavat merkitykset: "erimielisyydet, eripuraisuudet, vihamielisyydet, riidat, hajaannukset". Dikhostasia muodostuu kahdesta sanasta; dikha= kahtia ja histeemi= seisoa. Dikhostasian kirjaimellinen merkitys suomeksi käännettynä on siis "erillään seisoa". Erimielisyys on siis osuva ilmaisu tutkittavana olevalle asialle. Kysymys kuuluukin; jos minä harjoitan erimielisyyttä, niin kenen kanssa olen eri mieltä? Olenko eri mieltä seurakunnan kanssa. Miten saan tietää, mitä mieltä seurakunta on, sillä seurakunta muodostuu monista ihmisistä? Kuka olisi se ihminen jonka kanssa minun pitäisi olla samaa mieltä, seurakunnan pastoriko? Piispako? Seurakunnan vanhimmatko? Kenen kanssa olen erimielinen, missä menee raja? Raja menee siinä, että jos olen Kristuksen kanssa erimielinen, niin silloin harjoitan kyseessöolevan raamatunkohdan mukaista erimielisyyttä. Jos kuka tahansa on eri mieltä Jeesuksen Kristuksen kanssa, niin hän harjoittaa kyseessäolevaa erimielisyyttä, eikä peri Jumalan valtakuntaa, ellei tule samanmieliseksi Jeesuksen kanssa. Siksi meidän kaikkein tärkein tarpeemme on tulla Jeesuksen kanssa samanmieliseksi.
LAHKOT ELI PUOLUEET
Alkukielen sana, joka on käännetty suomeksi sanalla puolueet, ja aikaisemmin, lahkot, on "hairesis". Tuon sanan merkityksenä oli kyseessäolevan tekstin kirjoittamisen aikoina nykyään suomeksi tulkittuna; "itse valittu mielipide". Tuohon aikaan, jolloin uuden liiton seurakunta oli vielä melko nuori, oli juutalaisessa yhteiskunnassa monia uskonnollisia puolueita, joilla oli kullekin ryhmimttymälle ominaisia mielipiteitä ja oppeja. Niitä olivat mm. saddukeusten lahko ja fariseusten lahko. Seurakunnan taholta noita oppeja sanottiin harhaopeiksi, koska ne olivat ristiriidassa Kristuksen opin kanssa.
TUTKITTAVANA OLEVAN RAAMATUNKOHDAN LAAJEMPI TULKINTA
(Gal.5:19-21) "Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: ...erimielisyydet Jeesuksen opin kanssa, Jeesuksen opin kanssa ristiriidassa olevat itse valitut mielipiteet...ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa."
Tästä raamatunkohdan tulkinnasta, jonka tosin olen itse tehnyt, selviää, ettei kyseessä ole vapaasti Jeesuksen nimessä pidettävien pienkokousten nimeäminen lihan teoiksi, joiden osanottajat eivät perisi Jumalan valtakuntaa. Olen tehnyt tulkintani alkukielen ilmaisujen tutkimisen ja sen tiedon ja viisauden avulla, jota olen kokenut Pyhän Hengen minulle antavan.
JEESUKSEN OPPI
Onko Jeesuksella Kristuksella siis joku oppi? Katsotaan, mitä sanotaan raamatunkohdassa
(Joh.7:15-16) Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: "Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt." Jeesuksella on siis oppi, joka on Isä Jumalan antama oppi. Jeesuksen opin pääpiirteitä on myös seuraavassa raamatunkohdassa:
(Mark.1:21-27) Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja hän meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin kirjanoppineet. Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä. Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi,voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä."
ONKO MINULLA JEESUKSEN OPPI
Jeesuksen oppi on sisältyneenä Jeesuksen sanoihin ja puheisiin, joita voimme lukea Raamatusta. Jos en ole niitä lukenut, tai lue niitä toistuvasti, niin en voi tietää, mitä Jeesuksen oppiin sisältyy. Oma muistikuvakin kauan sitten luetuista asioista haalistuu tai jopa vääristyy aikaa myöten. Myös Pyhän Hengen minun hengessäni täytyy todistaa minulle, mikä lukemani ja kuulemani on Jeesuksen oppia. Jos Pyhä Henki aivankuin hälyttää sisälläni sen suhteen mitä kuulen tai luen, niin asiassa on jotain pielessä. Hyvä käytäntö oppia tuntemaan Jeesuksen oppia on kokoontua vapaasti kodeissa keskustelun, lukemisen ja rukoilemisen merkeissä yhteen. Näillä kokouksilla EI olisi hyvä olla mitään nimettyä teemaa, niinkuin rukouskokous, solukokous, raamattupiiri, tai mitään muutakaan vastaavaa, sillä se suuntaa ja rajaa helposti ajatukset ja odotukset tiettyyn aihepiiriin, mikä voi estää ihmisiä saamasta Jumalan kosketusta kokonaisvaltaisesti kaikille hengellisen- ja ajallisen elämän osa-alueille.
KOKOONTUNEET JEESUKSEN NIMESSÄ
Kun kokoonnutaan yhteen vapaasti ilman nimettyä teemaa ja ollaan vain yhdessä Jeesuksen nimessä, ja annetaan kaikki valtuudet Jeesukselle Kristukselle, niin Jumala voi opettaa ja tehdä ihmisille kaikkia niitä hyviä asioita, mitä Jeesuksen oppi sisältää. Yhdessä oltaessa kannattaa keskustella ja puhua paljon niistä asioista, jotka lisäävät Jumalan tekojen ja Jeesuksen persoonan tuntemista. Ihmismieli eksyy helposti liian pitkäksi aikaa puhumaan muista asioista, kuten ruuista, vaatteista, autoista, matkoista, sairauksista, jne.
Kun Jeesus on näkymättömänä paikalla, niin ihmiset voivat saada näkyvän avun tarpeisiinsa. Jeesus sanoi nimessään kokoontumisesta tälläkin tavalla:
(Matt.18:19-20) "Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
Silloin, kun anotaan Jumalan tahdon mukaisia asioita, niin saadaan niitä. Yhdessä ja erikseen voidaan tutkia Raamatusta ja löytää niitä asioita, mitä Jumala tahtoo meille antaa. Niistä keskustelemiseen ja niiden anomiseen hyvä paikka on kotikokoukset.
