MITÄ SYNTI ON

MITÄ SYNTI ON?

Ensiksi on sanottava, että jokaisella on mahdollisuus etsiä itselleen olotilaa, jossa hän voi elää vapaana synnistä. Meidän olisi hyödyllistä päästä ymmärtämään, mitä synti on, koska muuten helposti pidämme sellaistakin syntinä, mikä ei sitä ole, ja päinvastoin.

Kun tutkitaan mahdollisimman lähellä alkuperäisiä Raamatun tekstejä olevia kreikan- ja hepreankielisiä kirjoituksia, niin saadaan ymmärrettävämpi ja selvempi näkemys asiasta, joka suomenkielisissä Raamatun teksteissä on ilmaistu vain sanoilla synti tai lankeemus. Varsinkaan sana synti ei paljon kerro mistä asiassa on kysymys.

Esittäessäni käsiteltävänä olevaa asiaa, käytän vuoden 33/38 suomenkielistä raamatunkäännöstä ja kreikankielisenä lähdeteoksena Raamatun Tietokirjan  vuosien 1980 – 1984 välillä toimittamaa NOVUM, Uusi testamentti selityksin -kirjasarjaa, jonka on laatinut erittäin arvostettu ja merkittävä kansainvälinen toimittaja- ja avustajakunta kansainvälisenä päätoimittajana Theoralf Gilbrant, ja suomenkielisenä päätoimittajana Valtter Luoto. Lisäksi käytän Raamatun Tietokirjan 1972 toimittamaa Isoa Raamatun Tietosanakirjaa. Raamatun tutkijat, toimittajat, pastorit ja professorit ynnä muut ovat tehneet hyvin suuren ja tärkeän työn laatiessaan edellä kuvatut teokset. Suuret kiitokset ja arvonanto heille tästä kaikesta työstä, mitä ovat tehneet.

Katsotaan, mitä sisältyy synti-käsitteeseen seuraavassa raamatunkohdassa:

(Room.5:12) … yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan  …

Tässä raamatunkohdassa synti tulee koineekreikan sanasta ”hamartia”, jolle on määritelty synnin lisäksi suomenkieliset merkitykset erehdys ja rikkomus. Tähän liittyy koineekreikan verbimuoto  ”hamartanoo”, jolle on määritelty vielä suomenkielinen merkitys olla osumatta. Nyt olemme jo saaneet synti-käsitteelle merkitykset erehdys, rikkomus ja olla osumatta.

Jatketaan tutkimista Roomalaiskirjeessä vähän eteenpäin: (Room.5:17)… yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta…

Tässä raamatunkohdassa lankeemus kuvaa sitä samaa tapahtumaa, jota edellisessä raamatunkohdassa kuvattiin sanoilla ”synti tuli maailmaan”. Tämä lankeemus oli juuri se tapahtuma, jolloin Aadam lankesi pois Jumalan yhteydestä, ja söi hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmää. Tässä raamatunkohdassa lankeemus on tullut suomen kieleen koineekreikan sanasta ”paraptooma”, jolle on määritelty myös suomenkieliset merkitykset harha-askel ja astua jonkin viereen.

Nyt olemme saaneet synti-käsitteelle seuraavat suomenkieliset merkitykset: erehdys, rikkomus, olla osumatta, harha-askel, astua jonkin viereen. Nämä kaikki asiat tapahtuivat Aadamille siinä, kun hän sinetöi Jumalan yhteydestä erkaantumisensa syömällä hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmää.

Aadam erehtyi luulemaan, että Eevan tarjoama tie suloisen aterian muodossa olisi hänelle yhtä hyvä tai parempi kuin Jumalan ilmoittama tie. Jumala oli sanonut: (1.Moos2:17)…hyvän-ja pahantiedonpuusta älä syö… Aadam rikkoi yhteytensä Jumalaan, minkä seurauksena hän kuoli pois Jumalan yhteydestä, Jumalahan oli sanonut hänelle näin: (1.Moos.2:17) …hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. 

Aadamin elämä ei enää osunut Jumalan antamaan elämään, koska hän oli Jumalasta erossa olevassa olotilassa. Aadam astui harha-askeleen Jumalan antaman elämän viereen, eikä hän enää ollut siinä elämisen olotilassa, johon Jumala oli hänet alussa luonut. Aadam joutui siis eksyksiin Jumalan antamasta elämästä ja Jumalan yhteydestä. Raamatussa kerrotaan, että kaikki Aadamin jälkeläisetkin joutuivat hänen lankeemuksensa vuoksi siihen samaan eksymyksen tilaan, jossa Aadamkin oli. Kaikki ihmiset ovat fyysisen perimänsä osalta Aadamin jälkeläisiä. Tuosta eksymyksen tilasta, noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää syntynyt profeetta Jesaja kirjoitti Jesajan kirjassa:

(Jes.53:6) Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen…. Tässä raamatunkohdassa eksyksissä-ilmaisu tulee hepreankielen sanasta, jolle suomenkielessä on määritelty merkitykset erehtyä, eksyä, joutua eksyksiin, olla eksyksissä.

Eksyksissä oleminen kuvaa hyvin sitä olotilaa jossa ihminen on silloin, kun suomeksi sanotaan, että ihminen on syntinen. Ja synnin tekemiseksi sanotaan sitä, kun ihminen tekee Jumalasta eksyksissä olemisen aiheuttamia tekoja. Eksymys on aiheuttanut ihmiselle taipumuksen tehdä eksymyksen aikaansaamia tekoja.

Minkälaisia nuo taipumukset ovat? Nuo taipumukset ovat sellaiset, jotka tulevat ilmi siinä kymmenen käskyn laissa, jonka Jumala antoi kansallensa Mooseksen toimesta. Nuo käskyt olivat yksinkertaiset, ja suomalaisen on vaikea ymmärtää niiden kaikkien syvällistä merkitystä. Esimerkiksi ”Älä varasta” sisältää sellaisenkin ajatuksen, että jos olen valmis taloudellisesti tai henkisesti toimimaan oman etuni hyväksi niin, että se on joltakulta lähimmäiseltäni pois, niin silloin varastan lähimmäiseltäni. Tämä on vain esimerkki taipumuksista, joita on eksymyksen seurauksena monenkaisia.

Emme kuitenkaan pääse vapaaksi ja voi elää vapaana haitallisista taipumuksista eli synnistä siten, että yritämme vain yksinkertaisesti olla tekemättä sitä. Se ei onnistu pelkästään sillä tavalla, siihen tarvitaan meidän sisäisen luontomme muuttuminen. Sisäinen luontomme muuttuu vain sen kautta, että sielumme tulee osalliseksi jumalallisesta luonnosta. Tämä tapahtuu Jeesuksen tuntemisen kautta, niin kuin seuraavista Raamatun sanoista ilmenee:

(2.Piet.1:2-4)… Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

…hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, …hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,

Seuraava raamatunkohta osoittaa, että synnistä vapaaksi pääseminen on mahdollista, ja se on jopa Jumalan tarkoitus meidän suhteemme:

(Room.6:22) Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

Ahti M

SYNTINEN VAI VANHURSKAS

Syntinen vai vanhurskas?

Olen kuullut, ja lukenutkin kuinka jotkut sanovat, että ihminen voi olla yhtä aikaa syntinen ja vanvurskas. Selityksenä esitetään, että ihminen on lihansa puolesta syntinen ja henkensä puolesta hän voi olla vanhurskas. Minullakin meni kymmeniä vuosia uskoontuloni jälkeen, jolloin en ajatellut noin syvällisiä hengellisiä asioita, vaan kamppailin toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän omien salaisten syntieni voittamiseksi.

Joskus kanssamatkaajat vakuuttelivat, että Jeesus on syntisten ystävä ja Paavalikin oli syntisistä suurin. Ja taas jaksoin mennä vähän matkaa ristintiellä eteenpäin ja taistella syntiä vastaan. Kristityn vaellukseni oli suurelta osin omin inhimillisin kyvyin ja voimin yrittämistä. Toisinaan kuitenkin Jumalakin pääsi Henkensä kautta ravitsemaan sieluani ja hämmästyttämään suuruudellaan elämääni. Silloin oli mieluista tehdä niin sanotusti Herran työtä.

Nyt, kun Pyhä Henki on muutaman vuoden kuluessa avannut Raamatussa olevaa Jumalan ilmiotusta hengelleni ravinnoksi ja sielulleni virvoitukseksi, ja käytyäni kaksikin koineekreikan kurssia, joilla perehdytään Uuden Testamentin alkukielen ymmärtämiseen ja kääntämiseen suomen kielelle, olen ymmärtänyt seuraavaa:

Jeesukseen uskovan uudestisyntyneen Jumalan lapsen ei tule ajatella itsestään, että hän olisi yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas. Eikä hänen tule ajatella, että hän olisi syntinen. Eikä myöskään, että hän olisi armahdettu syntinen.

Mitä siihen tulee, että Paavali sanoo olevansa syntisistä suurin, niin katsotaan

(1.Tim.1:15) Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Tämä teksti saa näyttämään Paavalin olotilan siltä kuin hän olisi Jeesuksen pelastamana ja puhdistamana apostolina vielä syntinen ja kaikkein suurin syntinen. Kuitenkin tuo kreikan sana, joka on käännetty tähän suomeksi sanalla ”suurin” on alkukielessä prootos. Tuosta sanasta on tullut suomenkin kieleen käsite prototyyppi. Prototyyppi on tuotesarjan ensimmäinen kappale tai laite, jollaisia ryhdytään valmistamaan. Prototyyppiä kokeillaan ja testataan perusteellisesti ja jos on tarvis niin sitä muutetaan ja korjataan, että saadaan yksilö joka toimii halutulla tavalla. Kun prototyypin avulla on saatu kehitettyä virheetön tuote, niin sitä aletaan valmistaa sarjatyönä. Paavali oli juuri tuollainen prototyyppi, jolla Jumala testasi, miten Hän pelastaa Jeesuksen toimesta syntisen.

Tuon edellä olevan raamatunkohdan loppuosa pitäisikin kääntää ”Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen ensimmäinen, tai malliesimerkki.”  Jeesus asetti Paavalin esikuvaksi siitä tapahtumasta, jossa Jeesus Kristus pelastaa syntisen, se ilmenee heti seuraavasta raamatunkohdasta.

(1.Tim.1:16) Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.

Paavali ei siis ollut esimerkki siitä, että hän olisi syntinen, eikä suurin syntinen. Niin mehevä, kuin tuo ajatus on monelle ollutkin.

Nyt kun Paavali oli vanhurskautunut Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, niin hän ei enää pitänyt itseään syntisenä. Vanhurskaus ja syntisyys ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia, ne eivät voi olla yhtä aikaa voimassa samassa ihmisessä. Seuraavassa raamatunkohdassa Paavali ilmaisee, ettei hän, eivätkä muutkaan Herran omat ole enää syntisiä, ovat kyllä olleet, mutta eivät ole enää, tultuaan vanhurskaaksi.

(Room.5:8-9)Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

Meidän raamatunkäännöksissämme on kyllä useita kohtia, joiden perusteella tulee helposti ajatus, niin kuin Jeesuksen omankin normaalissa elämässä olisi vielä synti mukana. Mielestäni tämä ajatus johtuu väärinkäsityksistä. Se, mitä synti on, voidaan käsittää väärin. Se, mitä joku Raamatun ilmoitus tarkoittaa, voidaan käsittää väärin. Se, mitä me itse kukin tarkoitamme sanoillamme, voidaan käsittää väärin. Opetuksemme voidaan käsittää väärin. Ei ole ollut helppoa valita sanoja ja ilmaisumuotoja, kun Raamattua on käännetty suomenkin kielelle. Ohjatkoon Pyhä Henki meitä lukiessamme Raamattua, sillä ilman sitä kuka tahansa meistä voi eksyä käsityksissämme.

Erään ihmisryhmän edustajat, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, esittivät Jeesukselle heidän arkipäivän elämäänsä liittyvän kiperän kysymyksen, johon Jeesus vastasi.

(Matt.22:29)Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Ahti M

MIKSI KIRJOITAN

Kiitos hyvistä kommenteista, ne auttavat minua ymmärtämään, miten tulisi kirjoittaa. Asiat, joista haluan kirjoittaa ovat minulle tärkeitä. Ja ne voivat tulla tärkeiksi muillekin ihmisille. Siksi on myös oleellisen tärkeää, että kirjoitukseni olisi ymmärrettävää mahdollisimman monelle. Jos joku ei ymmärrä sanomaani, niin vika ei ole lukijassa, vaan minussa, joka ilmaisen asian puutteellisesti tai epäjohdonmukaisesti. Tämä on näkemykseni, jonka pyrin ottamaan huomioon, ja kommentit auttavat tässä, joten kommentoikaa rohkeasti, niin se voi tulla avuksi ihmiskunnalle.

Blogi-tekstini ovat siis tarkoitettu kaikkien luettavaksi, jotka vain löytävät ne. Kirjoitan monenlaisia tekstejä. Jotkut ovat helpommin useiden ihmisten ymmärrettävissä olevia. Jotkut asiat ovat harvinaisia tai niin spesiaaleja, että ne avautuvat vain harvoille, tai valitettavasti ei kellekään. Toivottavasti kaikki kirjoitukset eivät ole sellaisia.

Mikä sitten on syy siihen, että yleensä kirjoitan tätä blogia?

Syy kirjoittamiseen on seuraava. Olen saanut olla vähän yli 40 vuotta (luettelen muutaman yleisesti tunnetun fraasin) uskovainen, Jeesukseen uskova, pelastettu, uudestisyntynyt, uskossa, Herran oma. Kuitenkin vasta noin 10 viime vuotta siitä ovat olleet sellaisia, jolloin olen kokenut henkilökohtaisesti saavani elää Jeesuksen yhteydessä sellaisessa olotilassa, joka on kunnolla tyydyttänyt kaipaukseni. Tänä aikana Jumala on opettanut, tai oikeastaan näyttänyt ilmestysluonteisesti asioita, jotka ovat aivankuin ylimääräisinä taakkoina monien Jeesukseenkin uskovien ihmisten ajatusmaailmassa, ja joista Jumala haluaisi vapauttaa ihmiset elämään ja toimimaan Jumalan valtakunnan vapaudessa.

Olen kokenut, että Jumalalla on meille niin paljon enemmän annettavaa, kuin mitä olen todennut kanssamatkaajieni kertovan. Haluaisin auttaa toisiakin kokemaan kuinka, ja mitä, Jumala puhuu, siksi kirjoitan.

Ahti M

ARMON ESITTELY JATKUU

ARMON ESITTELY JATKUU

Huomautan, että erityisesti suomalaiseen ajatteluun urautunut  käsitys armosta ja armahduksesta näyttää tarkoittavan anteeksiantamusta, ja se on siinä. Tämä käsitys on tullut esille lähes kaikissa niissä tilanteissa, joissa itse olen kuullut tästä aiheesta puhuttavan hengellisissä kokouksissa. Jos ajatus armon saamisesta rajoittuu vain pelkkään anteeksisaamiseen, niin se on aivan liian suppea ja rajoittunut käsitys siitä, mitä armo sisältää.

Katsotaan, mitä Jeesus sanoo kertoessaan laupiaan samarialaisen toiminnasta.

(Luuk.10:30) Jeesus … sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi…

33.Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.

Mitä kaikkea sisältyi siihen armahdukseen, jolla laupias samarialainen armahti ”erästä miestä”. Siihen sisältyi ryöstäjän aiheuttamien haavojen hoitaminen ja sitominen parantumaan. Siihen sisältyi miehen kuljettaminen pois ryöstöpaikalta turvalliseen ympäristöön, ja vielä jälkihoitoa niin paljon, kuin tarvittiin. Siihen sisältyi vielä kaiken hoidon ja ylöspidon kustannusten maksaminen sinne asti, että tuo ryöstetty mies tuli täysin terveeksi.

Sellainen ihminen jolla ei ole mitään annettavaa, ei voi armahtaa toista. Esimerkiksi, jos minä armahdan jotakuta, enkä anna hänelle mitään, niin se ei ole armahtamista. Laupiaalla samarialaisella oli tarpeeksi annettavaa ryöstetylle ja haavoitetulle miehelle, että tämä tuli täysin kuntoon. Kun ihminen antaa armon toiselle, niin se on ihmisen antama armo. Hän voi antaa armon niissä puitteissa mitä hänellä on. Hänellä voi olla omaisuutta, varallisuutta, valtaa ja valtuuksia, aikaa, voimia ja mitä muuta hyvänsä. Mutta mitä hänellä ei ole, sitä hän ei voi antaa.

Kun Jumala antaa ihmiselle armon, niin Hän antaa ihmiselle sitä, mitä Hänellä on. Tätä varten Jumalalla on olemassa meitä varten oikein armotalousjärjestelmä.

(Ef.1:8) Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,

9. tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-

10. siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Edellisessä blogikirjoituksessani jo esitinkin niitä hyviä ominaisuuksia, joita alkukielen armoa vastaava termi sisältää.

Miten sitten pääsemme Jumalan armosta osalliseksi ja kokemaan itse sen vaikutuksen meihin?

Jos käytän hengellisiä fraaseja, niin sanon, että ne, jotka ovat jo tulleet Jeesukseen Kristukseen uskoviksi, tai ovat ottaneet Jeesuksen vastaan, niin tietävät jotain Jumalan armosta.

Yritän tulevaisuudessa avata tietä Jumalan armotalouden maailmaan mahdollisimman monelle ilman fraaseja.

ARMO, MITÄ SE TARKOITTAA

ARMO, MITÄ SE TARKOITTAA

Luulemme tietävämme, että armo tarkoittaa ansaitsematonta rakkautta meidän osaksemme. Voidaan siitä niinkin ajatella. Tuo ajatus on kuitenkin melko suppea osoittamaan sitä, mitä armo tarkoittaa.

Toinen perinteinen käsitys armosta on, että syntinen saa syntinsä anteeksi tunnustamalla ne, ja uskomalla Herraan Jeesukseen. Ja tällöin hän saa osakseen Jumalan armon. Tämä rata monen kohdalla jatkuu siten, että ihminen uudelleen lankeaa syntiin, tunnustaa, uskoo, saa anteeksi, lankeaa, tunnustaa, uskoo, saa anteeksi, lankeaa… ja niin edelleen vaikka kuinka pitkälle loputtomiin. Voidaanko tällaista sanoa Jumalan armossa elämiseksi? Ehkä joku sanoisi. Ihmisen elämän ei tarvitse olla noin onnetonta, sillä Jumala on suunnitellut sen olemaan paljon parempaa.

Meidän suomalaisten kansallinen kulttuuri on muokkautunut sellaiseksi, että meidän on hyväksyttävää puhua ansiottomuudesta, sillä siitä tulee nöyryyden mielikuva, ja se on mielestämme oikein. Silloin emme korota itseämme muiden yläpuolelle, emmekä joudu kritiikin kohteeksi ainakaan tämän asian tähden.

Jotta voimme saada todellisemman käsityksen siitä, mitä armo tarkoittaa, niin meidän on katsottava alkukielen avulla, mistä suomenkieliseen Raamattuun armo on käännetty. Uudessa Testamentissa se on käännetty kaikissa kohdin koinee kreikan sanasta ”karis”. Suomenkielisessä Raamatun sanakirjassa sanalle on annettu armon lisäksi sellaisia merkityksiä, kuin kauneus, suloisuus, suosio, armolahja, kiitos, rakkaudenlahja.

Katsotaan, mitä Jeesuksesta sanotaan, kun hän oli vielä lapsi maan päällä ollessaan. (Luuk.2:40) ”Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella. ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.” Ei suinkaan Jeesuksen kohdalla tapahtunut sellaista Jumalan armon saamista, että hän olisi saanut syntinsä anteeksi, koska Hän eli koko elämänsä ilman syntiä. Mutta kun ”karis”-sanan merkitys laajemmin laitetaan tuon ”armo”-sanan kohdalle, niin voitaisi kirjoittaa  ”Jumalan kauneus, suloisuus ja suosio olivat Hänen päällänsä.”

Erikoisesti suomalaisen on vaikea vastaanottaa mitään, jos hän ajattelee olevansa ansioton sen saamiseen. Meidän on vaikea saada osaksemme Jumalan lahjojakaan, jos ajattelemme olevamme ansiottomia saamaan niitä. Siksi voisimme lakata painottamasta ansiottomuuttamme kaikkeen siihen armoon, jota Jumala meille tarjoaa. Onhan tietenkin niin, että olemme kaikki ansiottomia kaikkeen, mitä Jumala meille antaa koko elämämme aikana. Emme kukaan kyenneet tekemään mitään sen hyväksi, että synnyimme tähän maailmaan. Jumala on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän ilman meidän apuamme. Hän on laittanut maahan mineraalit ja raaka-aineet, me vain muokkaamme ja kuljetamme niitä aivojemme ja käsiemme avulla, jotka Jumala on meille luonut. Hän on siis luonut ja antanut meille lahjaksi monenlaiset luonnon- ja elämänsysteemit ilman meidän ihmisten ansioita. Kaikki, mitä saamme tai voimme tehdä on siis meille ansaitsematonta Jumalan lahjaa.

Kun emme painota ajattelussamme ja puheissamme ansiottomuuttamme, vaan kuvailemme Jeesuksen täyteyttä Jumalan suloisuudesta, niin pääsemme helpommin kokemaan Jeesuksen toimesta meille annettua Jumalan suloisuutta ja suosiota. Silloin voimme välittää Jumalan suloisuutta eli armoa toisillekin.

(2. Kor.9:8) Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;

Alkuseurakunnan diakoni Stefanuskin kykeni välittämään Jumalan suloisuutta ihmisille, kun hän oli täynnä sitä eli armoa.

(Apt.6:8) Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.