MINKÄLAINEN ON JUMALAN EVANKELIUMI

Kun sanotaan, uskokaa evankeliumi, niin se ei vielä kerro paljoakaan siitä, mitä tulisi uskoa. Monilla ihmisillä on toki jonkinlainen käsitys siitä, mitä evankeliumi tarkoittaa. Olen joskus kuullut sanottavan, että se on hyvä sanoma kaukaisesta maasta. Tuokin ajatus jää vielä kaipaamaan selitystä, minkälainen hyvä sanoma. Olen myöhemmin kuullut, että asia, josta raamattuun on tullut ilmaisu, jota suomeksi sanotaan evankeliumiksi, on uuden valtiaan tai kuninkaan lähettämä sanoma uudessa valtakunnassa vallitsevista asioista.

Ihmiskunnan, ja näinollen myös meidän, nykyisinkin elävien ihmisten näkökulmasta katsottuna. vanha valtakunta on se, joka syntyi silloin, kun Aadam ja Eeva suostuivat toteuttamaan viisauksia, joita Jumalan vihollinen heille kertoi. Tuolloin ihmisellä oli kyky ymmärtää, mitä käärme hänelle viestitti. Käärme ei edes käskenyt ihmistä syömään hyvän- ja pahantiedon puusta, se vain kertoi näkemyksen siitä, mitä syömisestä seuraisi. Maailman ruhtinas oli aikaisemmin saanut käärmeen puolellensa, joten käärme oli nyt kavalin kedon eläimistä. Käärme esitti ihmiselle sitä sanomaa, jolla Jumalaa vastaan kapinaan ryhtynyt enkeliruhtinas pyrki saamaan ihmisenkin kapinoimaan Jumalaa vastaan. Se saikin ihmisen käyttämään ruumistaan sellaiseen toimintaan, josta Jumala oli ihmistä varoittanut. Ihminen söi sitä, mitä Jumala oli kieltänyt syömästä. Eeva näki, että siitä puusta oli hyvä syödä, se oli ihana katsella ja se oli suloinen puu antamaan ymmärrystä. Eeva koki noita ihania tunteita sielussaan. Hänen henkensä, jonka Jumala oli häneen laittanut tehdessään hänet Aadamin kylkiluusta, ei kyennyt vaikuttamaan tuossa tilanteessa hänen sieluunsa. Eeva oli sisäisesti kääntänyt sielunsa selän omalle hengelleen, ja sitä kautta Jumalalle. Aadamille kävi samalla tavalla, kun he yhdessä söivät hedelmää, jota Jumala oli kieltänyt heitä syömästä.

Tuolla teolla he sinetöivät ruumiinsa ja sielunsa yhteiselon Jumalan vihollisen alaisuuteen. Heidän henkensä jäi kuolleeseen tilaan heidän olemuksessaan, eikä se ollut enää Jumalan yhteydessä, niinkuin se oli ollut heti luomisen jälkeen. Sama mekanismi jäi olemaan voimassa myös heidän jälkeläistensä elämässä ja olemisessa.Tällä tavalla kuvattuna ihmiskunta elää maan päällä nykyisinkin vanhassa valtakunnassa. Kun ihmisen sielu on ihmisessä ainoastaan ruumiin yhteydessä, ilman sitä, että hänen henkensä on tullut myös eläväksi ja liittynyt Jumalan yhteyteen, hän elää vanhassa valtakunnassa, ja häneen vaikuttavat vanhan valtakunnan lain alaisuudet. 

Jumalan valtakunnan evankeliumi on sanoma, joka ilmoittaa uuden valtakunnan lain alaisuudet. Nuo lain alaisuudet ovat kuin luonnonlait. Ei niitä tarvitse yrittää itse täyttää tai noudattaa, ikäänkuin jotain lakipykäliä. Jumala laittaa ihmiseen sellaiset omineisuudet ja sisäiset voimat, että ihminen toimii Jumalan mielen mukaisesti ilman omaa yrittämistä. Tästä profeetta Hesekiel kirjoittaa (Hes.36:27) "Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne." Siis Jumala vaikuttaa sen, että ihminen vaeltaa Hänen mielensä mukaan.

 Ja sitten itse Jeesus sanoi (Joh.7:37-39) "...Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." ...sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen...

Meidän tulee saada tuo Henki, josta Hesekiel ja Jeesus puhuivat, jotta Jumalan yhteydessä oleminen ja eläminen olisi mahdollista. Ja Hengen vaikutuksesta se on suorastaan helppoa. Hengen saamiseksi ja sen ravitsemiseksi joudumme kylläkin etsimään ja hankkimaan itsellemme paljon niitä sanoja, joita Jeesus on puhunut. Se tapahtuu lukemalla ja kuuntelemalla, sekä rukoilemalla. Mutta itse Hengessä eläminen on helppoa ja suuremmoisen tyydyttävää, kun valmentaudumme jatkuvasti syömällä riittävästi Jumalan sanaa ja juomalla Jumalan Henkeä. Tämä valmentautuminen on Jumalan evankeliumin vastaanottamista ja uskomista.

Ahti M